SAAKO OMISTA HÄISTÄÄN OLLA INNOSTUNUT?

Tai pikemminkin kuinka aikaisin ennen häitä saa alkaa intoilemaan? Meidän hääsuunnittelu alkoi noin vuotta ennen häitä. Mielestäni vuosi on juuri sopiva aika, jotkut tarvitsevat hieman enemmän, jotkut hieman vähemmän.





Puhun asioistani melko avoimesti ystäville ja tuttaville. Kun olimme lyöneet hääpäivän lukkoon, aloin omaan tyyliini innostuneena kertoilemaan muille häistämme. Sain todella monesti vastaukseksi jotain seuraavaa, "nytkö niitä jo suunnittelet?", "ai vasta vuoden päästä menette naimisiin? Luulin, että häät olisivat jo muutaman kuukauden päästä, kun puhut niistä niin paljon", "Ai te ette oo vielä naimisissa?" . Aika tylsiä vastaanottoja innostuksesta pursuavalle tulevalle morsiamelle. 

Tiedän, että kukaan ei tarkoittanut näillä kommenteilla mitään pahaa. Ihmisille vain tulee yllätyksenä se, että häitä oikeasti täytyy alkaa järjestämään hyvissä ajoin. Varsinkin jos haluaa joitakin tiettyjä palveluntarjoajia omia juhliaan järjestämään. Hääpuvunkin jos joutuu tilaamaan, voi sen saapumiseen mennä 6kk aikaa. Jotkut juhlapaikat ja valokuvaajat ovat tällä hetkellä jo varattuna täyteen vuodelle 2020. Häät kuviksi -ryhmässä haettiin valokuvaajaa jo vuoden 2021 juhliin.

Syksyn aikana huomasin, että pieni ahdistus nosti päätään aina kun joku otti puheeksi häämme tai kyseli, miten järjestelyt etenevät. Halusin vain vaihtaa puheenaihetta. Ihmettelin usein omaa reaktiotani. Miksi minua ahdistaa puhua asiasta, josta olen niin innostunut?





Olen tullut nyt siihen tulokseen, että nuo kommentit saivat itsessäni aikaan jonkinlaisen päähän pinttymän ja vastareaktion, että minä vain järjestän nämä juhlat, kenellekään mitään puhumatta ja keneltäkään apua kysymättä. Ihan hölmöä ja saan tällaisella ajattelulla kyllä itseni vielä hermoromahduksen partaalle ennen hääpäivää. Enkä tällä kirjoituksella tarkoita sitä, että kaikkien tulisi olla yhtä innostuneita meidän häistämme. Ei tarvitse. Otatte vaan innostukseni vastaan, se riittää <3


Kuinka aikaisin te olette alkaneet omia häitänne suunnittelemaan? Oletteko te saaneet osaksenne ihmetystä hääjärjestelyihin liittyen? Millaisia tunteita se on teissä herättänyt?


Kuvat: Laura Heijari

12 kommenttia

  1. Itse oon ehkä semmonen ihminen, että en kauheesti halua hehkuttaa meidän häitä ainakaan omasta aloitteestani. Toki jos jonkun kanssa tulee puhetta, niin sitten innostus näkyy 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä hehkutin kyllä alkuun paljonkin, mutta nyt tosiaan häistä puhuminen ei ole niin mieluisaa ja vastailen kysymyksiin lyhyesti. Sellaisten kanssa kyllä tulee enempi juteltua, joiden tiedän oikeasti olevan kiinnostunut :)

      Poista
  2. Mielenkiintoinen teksti. Huomaan itsekin ajattelevani, että ”varmaan helposti puhun häistä liikaa, paras olla ottamatta puheeksi ellei toinen kysy”. Eikä sitten herkästi ala häistä rupatella vaikka olisi itse innoissaan. Mekin saatiin yksi ”Luulin että olitte jo kihloissa” -vastaus uutiseen, mutta onneksi enemmän on kuitenkin yllättynyt positiivisesti siitä, miten aidon ilahtuneita ihmiset on ollu kihlauutisista (vaikka mikään jymy-yllätys yli seitsemän vuoden seurustelun ja reilu viiden vuoden avoliiton jälkeen ei ollutkaan kyseessä...).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Olen ilahtunut, että aihe on herättänyt keskustelua enkä ole näiden tuntemusten kanssa ainoa ! Meillä varmasti ihmiset ovat luulleet meidän olevan naimisissa jo, koska meillä on yhteinen lapsi. Lapsi tai ei, häistä on lupa innostua :)

      Poista
  3. Mulla on ollut ihan samanlaisia tuntemuksia. En tiedä, onko kukaan varsinaisesti ihmetellyt aikaisia suunnitelmia tai yms. mutta tuntuu, että muita ei vain kiinnosta. Ihan ymmärrettävää tietty, että muut ei ole ihan niin innoissaan meidän häistä kun minä itse, mutta edes jonkinlaista innostusta suunnitelmiani kohtaan olisi ollut kiva huomata. Mutta kun vastaanotto on vähän sellaista "okei" luokkaa niin ei sitä sitten enää huvita kauheasti edes kertoa suunnitelmiaan muille. Siitä syystä mun on myös jotenkin tosi vaikea pyytää kenenkään apua ja olenkin hoitanut kaikki tähän astiset suunnitelmat ja toteutukset pääasiallisesti itse. Toki jotkut tutut on välillä kyselleet ihan kiinnostuneena meidän hääsuunnitelmista mutta jotenkin sitä sitten tulee kuitenkin itse vastattua kauhean suppeasti ettei vaikuttaisi ihan häähörhöltä. Jos siis keksit ratkaisun tähän ahdistukseen niin kerro ihmeessä mullekin:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis voin yhtyä ihan joka sanaan jonka kirjoitit! Vaikka häähörhön leiman olen tainnut jo saada, viimeistään siinä kohtaa kun on hääblogi tullut puheeksi :D

      Poista
  4. Tämä oli kyllä hyvä kannanotto! 😊 Meidän hääsuunnittelu alkoi 2v ja 8kk ennen hääpäivää eli jonkun verran meillekin tuli näitä ”ohhoh olettepa ajoissa liikkeellä”-ihmettelyjä varsinkin silloin ihan alkuun. Monesti kuitenkin ihmiset ymmärsivät kun selitin, että meillä on tietty päivä häillemme, josta emme halua joustaa ja varsinkin kun kuulivat tämän päivän taustat niin ihmettely laantui nopeasti. Mutta vaikka tällaista ei olisikaan niin en ymmärrä, että miksi tuo on niin kummasteluja herättävä asia. Minusta on ihanaa ja ihailtavaa jos joku on kovin innoissaan jostain asiasta, johon haluaa panostaa kunnolla eikä se ole keneltäkään muulta pois 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän, että ihmisen korvaan, joka ei häiden järjestämiseen ole perehtynyt, voi tuo lähemmäs 3vuotta tuntua oikeasti jopa liioittelulta. Mutta toivon, että myös tämä toinen näkökulma ymmärretään, eikä vain pyöriteltäisi silmiä. Ihmisillä voi olla omat syyt siihen, kuten teillä ilmeisestikin :) Ja oikeastaan mua hieman harmittaa, ettei alettu hieman aikaisemmin jo häitä suunnittelemaan, sillä tässä hääkuplassa oleminen on niin ihanaa :P <3 Onneksi häämessuilla voi käydä myös omien häiden jälkeenkin ;)

      Poista
  5. Tosi harmi että olette saaneet ikäviä kommentteja, mutta kuten näistä ylläolevista vastauksista voi huomata, ihmettelyt voi jättää omaan arvoonsa ;) Sehän on pikemminkin ihanaa, että joku on jostain innostunut ja haluaa jakaa sitä muillekin! Me ei onneksi hirveästi saatu outoja kommentteja, vaikka kihlautuessa hääpäivään oli 2,5 vuotta. Ainoa jonka muistan oli sulhasen äidin pöyristynyt "Mitä???" kun kerrottiin että häät ovatkin vasta 2020 eikä 2019 niin kuin hän oli kuvitellut... :D Mutta onhan se kiva että muutkaan ei malta odottaa ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En usko, että kommentit ovat olleet tarkoituksella ikäviä, mutta kuitenkin ne saivat minut ajattelemaan, että on outoa olla niin innostunut. Kun häät ovat itselle niin tärkeät niin alkaa pienetkin kommentit tuntumaan niiden vähättelyltä. Mutta nyt aion vain pitää innostusta yllä ja nauttia matkasta kohti hääpäivää <3

      Poista
  6. Kiitos tästä postauksesta!♡ Hyvä näkökulma, jota ei usein tuoda esille. Samaistun.

    Meillä on häät tulossa meidän kymmenentenä vuonna, loppukesästä 2020 ja musta tuntuu jopa vähän nololta ja oudolta puhua häistä ääneen. Aikaa on kulunut jo paljon ja sitä on myös yhä melko paljon: puolet suunnitteluprosessin ajasta jo takana ja vielä noin puolet edessä eli 1 vuosi ja 8kk.

    Olen ollut koko tämän ajan aika hissun kissun, kaksin miehen kanssa suunnitellen. Muutaman kerran toki olen puhunut, mutta kovin outoa se on aina ollut. On ollut tunne, että ei ole ok vielä innostua vaan jopa iskenyt vähättely, mitä sitä nyt turhia, tämmönen perusjuttu vaan, pienet rennot häät vaan. Kyse ei ole salailusta, jos joku on kysynyt olen kertonut ihan kaikki perusjutut kutsutuille eli läheisille jotka jo tietävät odottaa häitä, mutta en myöskään ole halunnut herättää ihmetystä "ulkopuolisissa" sillä että häät ovat tulossa eli pitänyt matalaa profiilia somessa jne.

    Kyseessä on siis häät, jotka haluamme pitää ilman kummempia perinteitä ja joihin kutsutaan suvun sijaan ainoastaan lähimmät. Kutsutut tietävät tämän, sukulaisille ei ole kerrottu, kun ei olla tekemisissä normaalistikaan. Mulla on valtava suku. Jännitän kyllä miten vikat kuukaudet sujuvat, moniko ihmettelee ja jopa vaatii selitystä kun kuulee joillekin harvoille kutsun tulleen. Sukunimi on aivan päättämättä yhä, sekin todennäköisesti saattaa vielä aiheuttaa hämminkiä monissa.
    Tämä matalan profiilin meininki ja pieni stressi kyllä aiheuttaa tätä outoa fiilistä häistä puhumisesta.
    En ole ikinä (edes pienenä) ollut kiinnostunut tai haaveillut häistä saati ollut ollenkaan "prinsessatyyppi". Olen pitänyt häitä sellaisena "tulee jos tulee, ei välttämättä tule"-tyyppisenä tulevaisuuden juttuna. Silti kun tapasimme 8 vuotta sitten mun ollessa 19v. ja mieheni ollessa 23v. tiedettiin kumpikin, että jos avioliittoon astellaan, niin tämän ihmisen jos jonkun kanssa.♡
    Eli avioliitolla kruunataan tämä 10 vuoden matka ja se tuntuu hyvältä, oikealta. Kumpikin tuntee hyvin toistensa läheisimmät perheenjäsenet (=kutsutut) ja on aina ollut tervetullut.

    Siitä huolimatta on tunne, että mitä sitä nyt ylimääräisiä siitä puhumaan, "no big deal", kunhan pitkän yhteisen taipaleen jälkeen avioidutaan ja sit syödään ja viihdytään - ja kaikki jatkuu kuten ennenkin. Ja onhan se niinkin. Yksi (ihana) päivä elämässä, muistoja, virstanpylväs yhteisellä matkalla. Emme me muutenkaan olla aivan hurjia täpinöitsijöitä. Se varmaan leimaa tätä ajatusmaailmaa, ettei pidä tehdä liian isoa numeroa.

    Kaikki suunniteltavissa oleva on suunniteltu, suuri osa hankinnoista on tehty ja hääkassa kasassa. Isommat jutut, kuten viralliset sopimukset voi tehdä vasta kun häävuosi on vaihtunut.
    Olen ollut kerran tässä tammikuussa vanhemman pikkusiskon kanssa sovittamassa iltapukuja ja nyt viime vkl Love Me Do -messuilla nuoremman pikkusiskon kanssa ihmettelemässä häähumua, vaikka toki kaikki on jo hanskassa ja suunnitelmat eivät ole muuttumassa noin vain, sillä tiedämme mitä haluamme. Eli ekat askeleet häämailmassa on otettu ja vaikka sujui todella hyvin ja siskot ottaneet niin mukavasti nämä askareet, lähtivät mun avukseni ja seurakseni, on olo yhä omituinen häistä puhumisen suhteen.

    Mietin ja odotan, että milloin on sen todellisen, kutkuttavan innostuksen tulemisen ja jakamisen aika, milloin läheiset innostuvat, milloin ja miten tämä heille valkenee ja alkavatko he ehkä jopa vähän hypettämään häitämme. Toivoisin sellaista luontevaa iloa tähän matkalle.

    Ehkä vain on vielä niin aikaista...? Ehkä se tulee meille kaikille vasta joitain kuukausia ennen häitä.

    Kiitos ja pahoittelut pitkästä viestistä, kirjoitan aina tälleen hölöttäen.

    Ihanaa häähumua sinne sulle & teille ♡ Kaikkea hyvää ♡

    - Au

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis vitsit! Kiitos kommentistasi ja pahoittelut, että vastaukseni tulo kesti. Halusin vastata tähän ajan kanssa!

      Kuulostaa siltä, että teille on tulossa juuri teidän näköiset häät ja se on upea juttu! Ja se, että olette alkaneet suunnittelemaan häitä hyvissä ajoin, on itsestäni jopa kadehdittavaa. Olen niin hullaantunut tästä häämaailmasta, että harmittaa, etten hypännyt siihen jo hieman aikaisemmin.

      Vaikka teillä on jo suunnitelmat pitkällä, kannustan pitämään mielen avoimena. Uusia ideoita saattaa tulla. Saatat vielä messuilla ja hääblogeissa törmätä johonkin sellaiseen, jota ette osanneet ehkä ajatella aikaisemmin. Tarkoitan siis, että jos jossain vaiheessa tulee halu muuttaa mieltään, se on ihan ok! Tämänkin on sellainen asia, joka on ajoittain puhututtanut ja useat jo avioituneet ovat tästä muistuttaneet.

      Ihanaa hääsuunnittelua teille ja nauti matkasta kohti häitä! Ja tänne mun blogiin saat aina tulla intoilemaan, jos siltä tuntuu! <3

      Poista

Heräsikö sinulla kysymyksiä tai muita ajatuksia? Vastaan sinulle mielelläni <3